Sapatti Vanhan testamentin aikana
Ensimmäinen maininta sapatista on jo ensimmäisen Mooseksen kirjan toisessa luvussa. 1. Moos. 2:2-3 kerrotaan, että päätettyään 6 vuorokauden luomistyönsä Jumala lepäsi seitsemännen päivän ja siunasi ja pyhitti sen. Jotkut opettavat, että sapatti on annettu vain juutalaisille, mutta tällöin ei ollut vielä muita ihmisiä kuin Aadam ja Eeva eli sapatti on annettu siunaukseksi koko ihmiskunnalle.
Mikä päivä tämä seitsemäs päivä oli, jonka Jumala siunasi ja pyhitti. Tämä selviää tietenkin siitä, mitä päivää Jumalan kansa pyhitti Vanhan testamentin aikana. Kaikille on varmaan selvää se, että tämä päivä oli meidän kalenterimme lauantai tai oikeastaan vuorokausi, joka alkaa perjantain auringonlaskusta ja päättyy lauantain auringonlaskuun. Tästä on todisteena juutalaiskansa, joka nykyäänkin pitää pyhäpäivänään samaa päivää kuin Vanhan testamentin aikaankin, eli perjantain auringonlaskun ja lauantain auringonlaskun välistä vuorokautta.
Raamatussa kerrotaan, että me pelastumme ainoastaan Jeesuksen sovitusuhrin kautta, kun uskomme Häneen ja vastaanotamme Hänet Vapahtajaksemme ja Herraksemme (Joh.3:16; 14: 3-6). Emme pelastu tekojemme kautta, koska teoillamme emme voi ansaita ja hankkia syntien anteeksiantoa. Se on mahdollista ainoastaan Jeesuksen sovitusuhrin ansiosta. Jos ei Jeesus olisi 2000 vuotta sitten kuollut Golgatan ristillä meidän syntiemme sovitusuhrina, kukaan ei pelastuisi, vaan koko ihmiskunta joutuisi tämän elämän jälkeen kadotukseen, helvettiin. Mutta koska Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden Golgatalla ja nousi ylös Voittajana kuolleista kolmantena päivänä, meillä on mahdollisuus Hänen sovituskuolemansa kautta saada syntimme anteeksi, kun uskomme Häneen henkilökohtaisena Vapahtajanamme (Ap.t. 10:43)
Raamattu opettaa myös, että meidän ei saa jatkaa synnissä elämistä, vaan tulee luopua kaikista synneistä ja kääntyä elämään Jumalan käskyjen mukaisesti (Room.6:1,2,11-19). Mitä synti on? Apostoli Johannes ensimmäisessä kirjeessään kertoo, että synti on laittomuus, Jumalan lain rikkomista (1.Joh.3:4). Mikä on Jumalan laki? Jumalan laki on Rakkauden laki, joka sisältää rakkauden kaksoiskäskyt ja 10 käskyn lain, jonka Jumala itse julisti Israelin kansalle Hoorebin vuorelta Israelin Egyptistä lähdön jälkeen (2. Moos.20:1-17). Tämän lain neljäs käsky kehottaa pyhittämään seitsemännen päivän, sapatinpäivän, ja olemaan silloin tekemättä työtä ja hoitamatta omia askareitaan (2. Moos.20:8-11). Jos ei pyhitä sapatinpäivää, niin tekee syntiä, ja siksi tämä sapattikysymys on hyvin tärkeä, jopa pelastuskysymys. Koska pelastuaksemme meidän tulee myös luopua synneistämme, näin Raamattu opettaa. Taivaaseen ja Uuteen Maahan ei pääse syntiä.
Kun Jumala vapautti Israelin kansan Egyptistä, Hän ilmoitti lähes heti tulevansa koettelemaan kansaansa, ovatko he hänelle uskollisia vai eivät. Tämä erityinen koetin oli sapatti. Jumala ruokki erämaavaelluksen aikana Israelin kansaa taivaasta putoavalla mannalla. Mannaa tuli kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemäntenä päivänä, sapattina sitä ei tullut, eivätkä israelilaiset saaneet sitä lähteä kokoamaan silloin. Sapatti oli erityinen koetinkivi uskollisuudesta juuri Egyptistä vapautuneelle Israelin kansalle (2. Moos.16:4-6, 13-31).
Sapatti ei ollut vain juutalaiskansalle, vaan jokaisen uskoon tulleen pakanankin tuli sitä alkaa pyhittämään (Jes.56:1-7).
Sapatin noudattamisesta on luvattu suuret siunaukset (Jes.58:13,14).
Vanhassa testamentissa on runsaat 30 raamatunkohtaa sapatista. Joissakin kerrotaan, miten sapattia tulee pyhittää, joissakin nuhdellaan Israelilaisia siitä, että he ovat tehneet syntiä rikkoessaan sapatinpäivää. Jotkut kohdat vain mainitsevat sapatinpäivän.
Yhtenä syynä Juudan kansan Babylonian pakkosiirtolaisrangaistukseen mainitaan juuri se, että he rikkoivat sapattikäskyä (Jer.17:20-27).
Sapatti Uudessa testamentissa ja Uudessa Liitossa
Uudessa testamentissa mainitaan sapatti myöskin runsaat 30 kertaa, joista 21 on evankeliumeissa. Viimeinen maininta on Ilmestyskirjan alussa, jossa Johannes kertoo olleensa Hengessä Herran päivänä (Ilm.1:10). Tässä kohtaa ei mainita sapatti-sanaa, mutta Jeesuksen opetuksen perusteella tiedämme tämän Herran päivän olevan sapatti, koska Jeesus sanoi olevansa sapatin Herra (Matt.2:28). Eli sapatti on Herran päivä.
Uudessa testamentissa kerrotaan Jeesuksen ja apostolien menneen synagogaan sapatinpäivänä (Mark.1:21;17:2).
Uudessa testamentissa ei ole yhtään mainintaa, että Jumala olisi lakkauttanut sapatin vieton tai siirtänyt sen vieton jollekin toiselle päivälle. Päinvastoin Jeesus vuorisaarnassaan kertoi ja julisti, ettei Hän ole tullut lakia kumoamaan, eikä siitä katoa pieninkään piirto. Jeesus myös kertoi, että Taivaassa ei arvosteta niitä, jotka purkavat yhdenkään näistä käskyistä ja niin opettavat, vaan Taivaan arvostus lankeaa niiden ylle, jotka noudattavat kaikkia käskyjä ja niin opettavat toisiakin (Matt.5:17-21).
Jeesus kehotti opetuslapsiaan rukoilemaan, ettei Jerusalemin hävitys (eli hävityksen kauhistus) ja uskovien pako Jerusalemista tulisi sapattina. Tämäkin kohta selkeästi todistaa, ettei Jumalalla ollut aikomustakaan lakkauttaa sapatin viettoa. Jos sapatti olisi lakkautettu tai muutettu, niin miksi Jeesus näin opettaisi (Matt.24:15-20).
Sapatti tulevaisuudessa, Uudessa Maassa
Profeetta Jesajan kautta ilmoitettiin aikoinaan: ”Niin kuin Uudet Taivaat ja Uusi Maan, jotka Minä teen, pysyvät Minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra (Jes.66:22,23). Myös tulevaisuudessa eläessämme ikuisesti uudesti luodussa maassa, vietämme ihanaa sapatinpäivää ja tietenkin samana päivänä kuin aiemminkin.
Uuden testamentin mukaan sapattikäsky on edelleen voimassa, ja se kehottaa viettämään lauantain sapattina. Miksi sitten suurin osa seurakunnista ja uskoviksi tunnustautuvista viettää pyhäpäivänään sunnuntaita?
Sunnuntain vieton historia kristikunnassa
Muinaiset egyptiläiset palvoivat jumalinaan taivaankappaleita, aurinkoa, kuuta, ja planeettoja. Egyptiläiset astrologit laativat jo useita satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua astrologi sen kalenterin. Kalenteriin he nimesivät jokaisen viikon päivän jonkun taivaankappaleen, eli epäjumalansa mukaan. Viikon ensimmäinen päivä nimettiin auringon mukaan. Vielä nykyäänkin viikon ensimmäisen päivän nimi monissa kielissä on aurinkopäivä, myös englannin kielessä sunday. Aurinko oli heidän pääjumalansa, ja auringonpalvojat ottivat täten viikon ensimmäisen päivän pyhäpäiväkseen.
Auringonjumalanpalvontakultti levisi useille alueille, ja eri alueilla sillä oli hieman eri nimi. Varhain ajanlaskumme alussa auringonpalvontakultti levisi myös Rooman valtakuntaan Mithra-kultin nimellä. Erityisesti 200-luvulla se saavutti Roomassa niin valtavan suosion, että siitä tehtiin Rooman valtakunnan valtionuskonto. Mithrakultin vanavedessä tuli myös aurinkopäivän viettäminen pyhänä, viikon ensimmäisenä päivänä. Keisari Konstantinus vähän ennen nimellistä kristinuskoon kääntymistään vahvisti lailla viikon ensimmäisen päivän, aurinkopäivän Rooman valtakunnan yleiseksi virkistys- ja pyhäpäiväksi vuonna 321. Tämä tapahtui Konstantinuksen toteuttaman kalenteriuudistuksen yhteydessä, jolloin Konstantinuksen toimesta Rooman valtakunnassa siirryttiin virallisesti ja lopullisesti aiemmasta 8-päiväisestä viikosta 7-päiväiseen viikkoon. Tämän tähden joissakin vanhoissa lähteissä sunnuntaita nimitetään kahdeksanneksi päiväksi.
Joskus 100-luvun alussa n. vuonna 135 keisari Hadrianus ajoi juutalaiset pois Roomasta heidän jatkuvan kapinointinsa vuoksi. Hadrianus myös teki juutalaisuuden harjoittamisen ja sapatin vieton kielletyksi Roomassa. Varhaiset historialliset lähteet kertovat, että tämän tähden pelosta samaistua juutalaisiin, jotkut Rooman pakanakäännynnäiset alkoivat sapatin sijasta kokoontumaan sunnuntaiaamuisin. Kuitenkin he pyhittivät pyhäpäivänään sapatin. Tätä tapaa on ilmeisesti Roomassa noudatettu aivan sieltä lähtien. Tämä oli alustusta myöhemmin tapahtuneelle sapatin muutokselle.
300-luvun alussa samoihin aikoihin kuin Konstantinus toteutti valtakunnassaan kalenteriuudistusta, myös Rooman kirkon silloinen piispa, paavi Sylvester I, toteutti omaa kalenteriuudistustaan. Rooman kalenterissa viikonpäivät olivat nimetyt heidän epäjumaliensa, taivaankappaleiden mukaisesti. Sylvesterillä oli tarkoitus, että tämän sijasta päivät nimettäisiin ferioiksi, kaikki muut paitsi seitsemäs ja ensimmäinen päivä.
Seitsemännen päivän nimityksen Sylvester säilytti juutalaisen kalenterin mukaisesti sapattina, ja viikon ensimmäisen päivän nimeksi hän antoi Herran päivä. Tämä on historian todistuksen mukaan ensimmäinen virallinen toimenpide sunnuntain nostamiseksi pyhäpäiväksi sapatin tilalle ja tämä on tapahtunut joskus 320-luvulla. Tosiasia on, että Rooman valtakunnassa viikon ensimmäistä päivää, aurinkopäivää kutsuttiin yleisesti Herran päiväksi. Mutta Herralla he tarkoittivat oman uskontonsa Mithra-kultin jumalaa Mithraa.
Yhteiskunnallisesti Sylvesterin kalenteri ei saanut kovinkaan suurta suosiota, ja se jäi käyttöön ainoastaan Portugalissa, mutta paavi velvoitti pappiensa sitä noudattamaan. Sylvesteristä tiedetään sen verran, että hän oli hyvin juutalaisvastainen ja suhtautui leväperäisesti sapattikäskyyn. Hän oli myös ensimmäinen Rooman vallan nimittämä Rooman kirkon piispa ja hyvin läheinen Konstantinuksen ystävä, joka tavoitteli keisarin suosiota.
300-luvun alussa ilmestyneessä kirkkohistoriassaan piispa Eusebius väittää Jeesuksen siirtäneen pyhäpäivän sapatilta sunnuntaille esittämättä yhtäkään Raamatullista todistetta väitökselleen. Hieman myöhemmin samassa luvussa hän kirjoittaa paljastavasti: ”…kaiken mitä olisi pitänyt tehdä sapatinpäivänä, me olemme siirtäneet Herran päivälle”. ”Me” tarkoittaa todennäköisesti Eusebiusta itseään, paavi Sylvesteriä ja keisari Konstantinusta. Eusebius oli myöskin keisarin hyvä ystävä. Ajankohta näille omavaltaisille ja Jumalaa pilkkaaville muutoksille on mitä todennäköisimmin ollut 320-luku. Jotkut tutkijat esittävät nämä muutokset tehdyn jo Nikean kirkolliskokouksessa v. 325.
Yhtenä tekosyynä tälle muutokselle esitettiin sitä, että Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, joka oli Sylvesterin kalenterissa nimetty Herran päiväksi. Jeesus todellakin nousi kuolleista sunnuntaiaamuna, mutta Hän ei antanut mitään käskyä, että sapattipyhä pitäisi siirtää tämän tähden viikon ensimmäiselle päivälle. Sitä vastoin Jeesus osoitti kunnioitusta sapatinpäivälle lepäämällä sapatinpäivän haudassa.
Vuosina 336–364 Laodikean katolisissa (ei ekumeenisissa) kirkolliskokouksissa Rooman kirkko virallisesti luopui sapatin pyhittämisestä ja siirtyi sunnuntain, viikon ensimmäisen päivän pyhittämiseen. Laodikean konsiilissa, jonka aikana paavina oli ilmeisesti paavi Liberius, kiellettiin kansaa viettämästä sapattia kirouksen uhalla ja kehotettiin silloin tekemään työtä ja mieluummin viettämään viikon ensimmäistä päivää pyhänä, jota kirkko paavi Sylvesterin tekemän muutoksen tähden nimitti Herran päiväksi. Katolisen kirkon viralliset lähteet esittävät juuri Laodikean konsiilin olleen se tapahtuma, jossa pyhäpäivä muutettiin.
Jo Danielin kirjassa on ennustettu, että paavinvalta, jota Danielin kirjan pieni sarvi kuvaa, pyrkisi muuttamaan sapatinlevon, ajat ja lain (Dan.7:25).
Näiden 300-luvun muutosten jälkeen, Rooman kirkko kirkolliskokouksissaan tiukensi yhä enemmän ja enemmän pyhäpäivälakejaan, myöskin yhteiskunnallisten lakien avulla, ja 500-luvulle tultaessa sunnuntainpyhittämistä jo yleisesti perusteltiin Raamatun lepopäivä- käskyllä. Rooman kirkko opetti ja levitti sunnuntaipyhää ahkerasti, jopa pakkokeinoin, kunnes keskiajalla lähes koko kristikunta oli siirtynyt sapatin pyhittämisestä sunnuntain pyhittämiseen.
Pyhäpäivän muuttamisen jälkeen Katolinen kirkko teki muutoksen katekismuksessaan 10 käskyn lakiin. Sapattikäskystä poistettiin sanat seitsemäs päivä, jotta näin annettaisiin oikeutus sunnuntain pyhittämiselle. Muutetut käskyt ovat myös Luterilaisen kirkon katekismuksessa.
Tässä ovat Raamatun ja historian esittämät tosiasiat sapatista ja sunnuntaista. Raamatun mukaan sapatti on myös uuden liiton aikana sama päivä kuin vanhan liiton aikana, eli perjantain auringonlaskun ja lauantain auringonlaskun välinen vuorokausi. 300-luvun historia kertoo faktat, että sapatin muutoksen takana on ollut Rooman kirkon johto ja paavi, jotka ovat näin halunneet luultavasti tehdä kirkkonsa suositummaksi roomalaisten keskuudessa siirtämällä pyhäpäivän vieton samalle päivälle kuin Roomassa vietettiin yleisenä virkistys- ja pyhäpäivänä.
Kumpaa haluat totella enemmän: Jumalaa vai kirkollista auktoriteettia? Kumpaa haluat kumartaa: Jumalaa vai langennutta kirkkojärjestelmää (petoa ja sen kuvaa)? Vain Jumalan viitoittama tie vie ikuiseen elämään (ks. Ilm. 13 ja 14).
Muita faktoja
Enemmän kuin sadassa maailman kielessä seitsemännen päivän nimi on sapatti tai johdannainen sapatti-sanasta.
Useimpien maiden kalentereissa lauantai on seitsemäs päivä. 1950-luvulla Kansainvälisen Standardoimisliiton (ISO) suosituksesta joidenkin Euroopan maiden kalenteri muutettiin päättyväksi sunnuntaihin. Myös Suomessa tämä kalenterimuutos tehtiin vuoden 1973 alussa. Sitä aiemmin Suomen kalenterin seitsemäs päivä oli lauantai.