Todisteita Raamatun aitoudesta ja jumalallisuudesta

Arkeologiset todisteet

Arkeologi Ron Wyatt ja muut arkeologit ovat löytäneet Turkin Ararat-vuorilta 20 Nooan arkin ankkuria ja muita metallijäänteitä. Colorado-joen suuren kanjonin, Grand Canyonin, valtava rotkolaakso geologisesti merkittävine kerrostumineen todistaa havainnollisella tavalla vedenpaisumuksen yhteydessä vaikuttaneiden vesimassojen voimasta.
Ron Wyatt on löytänyt Mooseksen tekemän alttarin jäänteet Siinain vuorelta. Siinain vuori on todennäköisesti Har Karkon-niminen vuori, Negevin autiomaan luoteisosassa. Myös Paavali kertoo Siinain vuoren olevan Arabiassa (Gal.4:25). Har Karkonin pohjoispuolelta on löydetty kivipatsaita ja alttari 487 metrin korkeudesta. Vuoren juurelta pronssikautisen leiriytymispaikan läheltä on kaivettu esiin 12 kivipylvästä ja kivialttari. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan Israelin 12 heimosta. Lähistöllä on myös kalliopiirros, joka tuo mieleen Mooseksen mukana vuorelta tuomat kivitaulut.
Jotkut egyptiläiset muinaiset lähteet kertovat samasta 7 vuoden nälänhädästä ja katovuosista, joista myös 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan.
On löydetty Joosefin rakennuttamien valtavien viljalaarien rauniot Egyptistä.
Joosefista kertovat myös jotkin egyptiläiset muinaiset historialliset lähteet.
Ylipappi Kaifaan hauta, arkku ja luut on löydetty.
1900-luvun alkupuolella löydettiin Qumrarin erakkoyhteisön kirjakääröt. Niiden joukossa oli kääröjä, jotka sisälsivät lähes koko Vanhan testamentin ja muita pyhiä tekstejä. Kun tutkijat vertasivat niitä käytössä olevaan Raamatun-käännökseen, he totesivat, että Raamattu oli pysynyt lähes samana kuin vanhoissa kirjoituksissa. Samoin on löydetty myös muita vanhoja Raamatun käsikirjoituksia.
Geologit ovat löytäneet maasta luita, esineitä yms., jotka kertovat muinoin olleen huomattavasti erilaisia aikoja kuin nyt. Nämä ovat ennen vedenpaisumusta eläneiden ihmisten ja eläinten luita ja esineitä. Ihmiset, eläimet ja metsät olivat silloin kookkaampia, samoin ihmiset elivät silloin huomattavasti kauemmin kuin nykyään. Nämä todistavat vedenpaisumuksesta.
Muinaiselta Lähi-idän alueelta on säilynyt useita vedenpaisumuskertomuksia eri kansoilta, mm. Gilgamos-eepoksessa ja babylonialainen vedenpaisumuskertomus. Myös eri kansojen perimätiedoista on löydetty kaikkiaan yli 150 muunnelmaa suuresta vesitulvasta, mikä tarkoittaa vedenpaisumusta. Useissa kertomuksissa sanotaan laivan ajautuneen vedenpaisumuksen päätyttyä vuorelle.
On löydetty n. 4000 vuotta vanhoja papyruksia, joissa kerrotaan Egyptin vitsauksista. Mm. muinaisessa papyruksessa (ns. Ipowen-papyrus) kerrotaan verenpunaisesta Niilistä ja tuhoutuneesta sadosta ja muista luonnonkatastrofeista ja vitsauksista, jotka iskivät lyhyellä ajalla Egyptiin. Ipowen-papyruksessa mainitaan 10 eri vitsausta, kuten Raamatussakin. Samassa papyruksessa kerrotaan seemiläisten oleskelusta Egyptissä. Ipowen-papyrus on muinainen egyptiläinen kertomus, joka on säilynyt papyrusarkilla ja sitä säilytetään Hollannin kansallisessa arkeologisessa museossa Leidenissa.
Yksi noin 3500 vuotta vanha egyptiläinen kirjoitus kertoo suuresta joukosta sotilaita, jotka jäivät valtavan vuorovesiaallon vangiksi nykyisessä Shamal Sinana tunnetussa Shi Horin laguunissa.
On olemassa/löydetty Raamatun ulkopuolisia lähteitä, jotka kertovat kuningas Salomonin nousseen Israelissa valtaan n. v. 970 eKr, aivan kuten Raamatussakin kerrotaan.
Punaisesta merestä on löydetty väylä, matalikko, josta on löydetty kivettyneitä vaunun pyörän rakenteita.
Arkeologit ovat löytäneet valtavan määrän esineitä, raunioita, kuninkaiden sinettejä, kirjoituksia yms., joista on kerrottu Raamatussa tai joissa on mainittu samoista asioista tai henkilöistä, joista Raamatussakin kerrotaan.
Ron Wyatt on todennäköisesti löytänyt myös Eliaan avaran luolan Siinain vuoren rinteestä, josta kerrotaan ensimmäisessä Kuningasten kirjassa (1. Kun. 19:9).
On löydetty vanha Babylonian kronikka, jossa kerrotaan Babylonian kuninkaan valloittaneen Jerusalemin ja vieneen suuren osan juutalaiskansasta pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan ja nimittäneen Jerusalemiin oman sijaishallitsijansa, aivan kuten Raamatussakin kerrotaan juutalaiskansan joutuneen pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.
Arkeologit ovat löytäneet kaivauksissa Niiniven kaupungin.
Arkeologit ovat kaivaneet esiin Megiddon kaupungin. Megiddo mainitaan myös eräässä egyptiläisessä piirtokirjoituksessa ja Eblan savitauluissa.
On tehty lukuisia löytöjä, jotka kertovat Nebukadnessarista. Yhdessä löydetyssä kivilaatassa kerrotaan Nebukadnessarin olevan Babylonian kuningas.
Babylonian alueelta löydettiin asiakirja, jossa kerrottiin Beltsassarin olleen Naboniduksen (Babylonian viimeinen kuningas, Raamatun Nebukadnessar) poika, joka toimi kanssahallitsijana yhdessä isänsä kanssa aivan Babylonian kukistumiseen asti.
Monet patriarkkakertomuksissa mainitut henkilönimet esiintyvät Marista ja Ras Shamrasta löydetyistä teksteistä, jotka ovat peräisin suunnilleen samalta aikakaudelta, jolloin patriarkat Raamatun mukaan elivät.
Arkeologit ovat löytäneet Jerikon tuhoutuneen muurin jäännökset.
Löydetyssä 800-luvulta eKr peräisin olevassa Tel Danin piirtokirjoituksessa viitataan Daavidin huoneeseen.
Egyptiläisissä lähteissä puhutaan habiruista, joihin viitataan 1400- ja 1000-lukujen eaa. välillä. Egyptiläiset kutsuivat habiruiksi tiettyjä kansoja, mm. paimentolaiskansoja. Nämä Habirut olivat luultavimmin israelilaisia, jotka olivat Egyptissä n. 400 vuotta.
Heettiläisissä 1000-luvulta eKr peräisin olevissa Amaman kirjeissä mainitaan habiru-niminen joukko, ja heidän johtajansa Labayu, ja tämän 3 alipäällikköä: Dadua, Yishaia ja Ayab. Labayun elämä ja teot vastaavat lähes täysin Raamatun Saulia. Lisäksi mainitaan, että hänellä oli poika Ishbaal. Labayun, jonka nimi merkitsee ”Juudan Leijonaa”, mainitaan näissä kirjoituksissa kuolleen Gilboan vuorella. Lingvistisesti Yishaia on sama kuin Iisai, Dadua sama kuin Daavid ja Ayab sama kuin Jooab. Hebrealaisilla oli tapana myöhemmissä teksteissä korvata nimi ”baal” liitteelä: boseth (häpeällinen jumalankuva). Tällöin Ishbaal olisi sama kuin Iisboset.
Vuonna 1961 Juudean pääkaupungissa Caesarea Palaestinassa sijainneen roomalaisen teatterin raunioista löytyi kalkkikivilohkare, jossa oli Pilatuksen omistuskirjoitus Tiberieumista. Kirjoituksen mukaan hän oli prefectus eli Juudean maaherra. Tiberieum oli luultavasti joku rakennus, mahdollisesti temppeli, joka oli omistettu keisari Tiberiukselle. Kalkkikivilohkaretta, jossa kaiverrus oli, kutsutaan Pilatus-kiveksi.

Jeesuksen historiallisuus

2 merkittävää historioitsijaa mainitsee kirjoituksissaan Jeesus Nasaretilaisen, joten Jeesuksen historiallisuutta pidetään aivan kiistattomasti todistettuna.

Josefus, juutalainen, v. 90 kirjoittanut historioitsija: ”Niihin aikoihin siellä eli Jeesus, viisas ihminen, jos häntä voi nimittää ihmiseksi. Sillä hän oli henkilö, joka teki yllättäviä sankaritekoja ja oli sellaisten ihmisten opettaja, jotka iloiten ottivat vastaan totuuden. Hän voitti puolelleen monia juutalaisia ja monia kreikkalaisia. Hän oli Kristus. Kun Pilatus kuultuaan, että häntä syyttivät keskuudessamme korkeimmassa asemassa olevat miehet, oli tuominnut hänet ristiinnaulittavaksi, ne, jotka olivat ensin oppineet rakastamaan häntä, eivät luopuneet kiintymyksestään häntä kohtaan. Kolmantena päivänä hän ilmestyi heille herättynä takaisin henkiin, sillä Jumalan profeetat olivat profetoineet tämän ja lukemattomia muita hämmästyt täviä asioita hänestä. Ja kristittyjen heimo, jota hänen mukaansa sillä nimellä kutsutaan, ei tähän päivään mennessä ole kadonnut.” (Josephus: Antiquities 18.63-64.) ja toisessa kohdassa: ”Hän kutsui koolle Sanhedrinin ja toi heidän eteensä miehen nimeltä Jaakob, sen Jeesuksen, jota kutsuttiin Kristukseksi, ja jotakin muita. Hän syytti heitä lain rikkomisesta ja lähetti heidät kivitettäviksi.” (Josephus: Antiquities 20.200.)

Tacitus, roomalainen, joka kirjoitti v. 116 seuraavasti: Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa. (Tacitus: Annaalit 15, 44 )

Myös Plinius nuorempi ja Suetonius mainitsevat Kristus-nimen kirjoittaessaan kristittyjen vainosta.
Juutalaisten rabbiinien kirjoituksissa ja Talmudissa on myös mainintoja Jeesuksesta, joka ristiinnaulittiin, vaikkakin niissä hyökätään voimakkaasti Jeesuksen messiaanisuutta vastaan.

Täyttyneet profetiat ja ennustukset

Raamatussa on noin 1000 ennustusta/profetiaa, joista suurin osa on jo toteutunut. Tässä muutamia toteutuneita profetioita:

Danielin kirjan 4. ja 7. luvussa kerrotaan Babylonian jälkeen samoille alueille tulevat 3 seuraavaa maailmanvaltaa: Meedia-Persia, Kreikka ja Rooman valtakunta. Kaikki historiaa tuntevat tietävät, että näin tapahtui.
Vanhassa testamentissa eri kirjoissa kerrotaan erinäisiä asioita tulevan Messiaan elämästä, ja nämä kaikki toteutuivat Jeesuksen elämässä.
Daniel 9:24-27:ssä ennustettiin Messiaan kasteen, voitelun ja sovituskuoleman tarkka ajankohta useita satoja vuosia aikaisemmin, ja juuri tarkkaan ilmoitettuna aikana Jeesus kastettiin, voideltiin Pyhällä Hengellä ja kuoli Golgatalla meidän syntiemme sovitusuhrina.
Jerusalemin hävitys, ensin Danielin kirjan 9:26:ssa yli 600 vuotta aikaisemmin, ja sitten Jeesus ennusti sen (Matt.24:1-3) lähes 40 vuotta aikaisemmin, kun se tapahtui v. 70 jKr.
Jesajan kirjassa (44:27-45:3) ennustettiin Meedia-Persian kukistavan Babylonian ja myös oli ennustettu täsmällinen valloitustapa, miten se tulisi tapahtumaan.
Islamilaisen Ottomaanien vallan nousu ja hallinta-aika on ennustettu Ilmestyskirjan yhdeksännessä luvussa useita satoja vuosia aikaisemmin tämän toteutumista.
Lähes tuhat vuotta aikaisemmin ennustettiin, että Rooman valtakunnasta nousee uskonnollis-poliittinen valta (Roomalaiskatolinen kirkko), joka pyrkii muuttamaan sapattikäskyn ja Jumalan lain. Näin tapahtui 300–500 lukujen aikana. Roomalaiskatolinen kirkko muutti pyhäpäivän sapatilta (lauantai) sunnuntaille ja katekismukseensa muutti 10 käskyn lain toisenlaiseksi.
Paavali ennusti (1.Tess.2:3) suuren luopumuksen tulon kristikuntaan. Tämä tapahtui muutamia vuosisatoja myöhemmin Katolisen kirkon alistaessa lähes koko kristikunnan valtansa alle (ns. pimeä keskiaika).
Vuonna 1838 raamatunprofetioiden tutkija ja evankelista Josiah Litch julkaisi Ilmestyskirjan 9. luvun selityksen, jossa hän esitti Dan. 9:15 jakeen kertovan, että Ottomaanien valtakunta kokisi romahduksen elokuussa 1840. Muutamia päiviä ennen ennustuksen toteutumista Josiah tarkensi, että Ottomaanien valta Konstantinnopolissa murtuu 11.8.1840. Juuri ilmoitettuna aikana Turkin Ottomaanit hyväksyivät lähettiläittensä kautta Euroopan liittoutuneiden valtain suojeluksen ja alistuivat täten kristillisten kansain valvontaan. Tämä tapahtuma toteutti ennustuksen tarkalleen.

Muita todisteita

Raamattu on kirjoitettu n. 1600 vuoden aikana. Raamatun kirjoittajina on ollut useita kymmeniä ihmisiä eri ihmiskuntaluokista, mm. kuninkaita, sotilaita, valtiomiehiä, tuomareita, pappeja, hovimiehiä, kirjanoppineita, paimenia, kalastajia ja tullivirkailijoita. Tästä huolimatta Raamatun läpi kulkee yhtenäinen ajatus, punainen lanka. Kun ottaa huomioon Raamatun kirjoittajien suuren määrän ja erilaisen sivistystason ja heidän työskentelynsä aivan erillään toisistaan, sekä tavattoman pitkän syntyajan, voisi odottaa, että Raamatussa olisi paljon epäjärjestystä ja ristiriitaa. Raamatussa on 66 kirjaa, sitä on kirjoittanut noin 40 kirjoittajaa kolmella eri kielellä. Raamattu on kuitenkin hyvin yhtenäinen ja sopusointuinen. Tämä kertoo ja todistaa, että Raamatun synnyn takana on Jumala.
Raamatun vanhimmat kirjoitukset on kirjoitettu yli 3500 vuotta sitten, nuorimmatkin yli 1900 vuotta sitten. Siitä huolimatta Raamattu on muuttunut hyvin vähän. Näin kertovat tutkijat, jotka ovat vertailleet nykyraamattuja vanhimpiin käsikirjoituksiin.
Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa kertovat aivan samoin: kun ovat vastaanottaneet Jeesuksen Vapahtajakseen ja Herrakseen, ovat saaneet syvän, ihanan rauhan sydämeensä. Myös kun ovat alkaneet elää Raamatun ohjeiden mukaisesti, heidän elämänsä on muuttunut konkreettisesti parempaan suuntaan ja ovat kokeneet ja huomanneet Jumalan ohjaavan heidän elämäänsä. Raamattu on muuttanut miljoonien ihmisten elämän ihmeellisesti, ja he ovat todenneet sen asioiden, lupausten ja ohjeiden todenperäisyyden ja viisauden. Raamatusta ihmiset ovat saaneet voiman heikkouteensa, lohdun murheeseensa ja onnea onnettomuuteensa.
Miljoonat rukousvastaukset.
Tosi tiede todistaa, ettei elämää voi syntyä sattumalta. Nykyään tiedetään myös enemmän ihmisen, eläinten ja koko maailmankaikkeuden ihmeellisyydestä. Ei ole mitään muuta selitystä, kuin että on olemassa viisas, älykäs olento, Luoja, joka on kaiken luonut ja tehnyt. Darwinin evoluutioteoria on ollut inhimillinen yritys selostaa maailmankaikkeuden olemassaolo ilman Luojaa, mutta rehellinen ja tosi tiede on sen osoittanut jo moneen otteeseen mielikuvitukseksi ja mahdottomaksi.
Raamattu on ensisijassa uskonnollinen kirja, mutta se on myös tieteellisesti hyvin tarkka kirja, kun se koskettelee historiaa ja eri tieteitä.
Monet historialliset tosiasiat kertovat Apostolien Tekojen 16 viimeisen luvun (eli Paavalin lähetysmatkat-osuuden) todella tarkasta historiallisesta tarkkuudesta. Näistä on mainittu tarkemmin tutkija-historioitsija Colon J. Hemen kirjassa (Book of Acts in the setting of Hel-lenistic History). Myös Rooman historian erikoistutkija A.N.Sherwin-White toteaa Apostolien Tekojen tukevan historiallisuutta hämmästyttävällä tavalla. Hän kirjoittaa: ”Apostolien Tekojen historiallisuutta tukeva todistusaineisto on valtava…. jokainen yritys hylätä sen historiallisuus näyttää järjenvastaiselta. Rooman historian tutkijat ovat pitäneet tätä itsestäänselvyytenä.”
Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä mainitaan, että tuli valtava maanjäristys ja auringonpimennys. Muutamat historioitsijat ja tähtitieteilijät ovat tästä kirjoittaneet mm. kreikkalainen kirjailija Phlegon, historioitsija Julius Africanus ja kreikkalainen historioitsija Thallus Phlegon kronologiassaan kertoo, että Tiberiuksen hallituskaudella 202 olympiadina (eli noin v.33 jKr.) oli suuri auringonpimennys, jota kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen hetkeen. Historioitsija Julius Africanus mainitsee myös silloin olleen maanjäristyksen, joka järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat.